Kirjoittaja
Vilin verstas on blogi, jossa kirjoittelen ja kuvittelen maailman kiemuroista, elämästäni ja elämääkin syvemmistä asioista. Vilin verstaalla näperrellään askartelun merkeissä, parannetaan ja pohditaan maailman menoa ja pysähdytään hetkeksi miettimään syvällisiäkin asioita.
Olen yli 30-vuotias nainen. Elän elämääni kipujen saattelemana, iloisuutta tirskahtelevana, elämän murjoma mutta myös todella onnellisena. Ennakkoluulottomuus ja positiivisuus ovat tunnuksenomaisia piirteitäni, mutta löytyy se nuhruinenkin puoli.
Askartelen, teen, näpertelen. Intohimoni ja harrastukseni. Tapa ajatella kaunista, saada kivuilta hetki muuta ajateltavaa, saada itseni ja toiset hyvälle mielelle valmiilla työlläni. Askartelu, se vie mennessään ja jos sitä ei olisi, vieroitusoireet tulisi. Kortteja, koruja, atc:ta, skräppäämistä, tuunaamista, milloin mitäkin.
Pysähdy toki hetkeksi tutustumaan tarkemmin.
Kakkos-sivulta voit käydä varaamassa itsellesi matkamuistoja Verstaaltani. ;) Teen myös tilaustöinä kortteja. Ole yhteydessä sähköpostitse näissä asioissa!
ViliMarika
P.s. Kuvat ja tekstit ovat minun omiani. Ethän kopioi niitä ilman lupaani! Jos näet jossakin muualla kuviani, runojani, tekstejäni... Kerrothan siitä minulle! Kiitos.
Ylläolevan napin saat ottaa sivullesi.
Kategoriat
Sivut
20.05.2012 - 11:44
Tämä ihanuus tuli postitse kotiini! Helposti-kuorellinen stanssattuja kuvioita, kertakaikkisen upeita, Puuhikselta! Iso kiitos! Odotin pienempää määrää, mutta yllätyin todella, kun tuo kuori avautui ja näin sisällön! Huh! Saan tehtyä noista vaikka mitä! Pelkästään perhosista saisi albumin...
Sain myös tilaamani naisen profiili-stanssin. Laitan tähän pari kuvaa stansseista, jotka olen viimeiseksi ostanut. HALAVALLA! Minullahan ei vielä kovin montaa ole, eikä kovin tiuhaan ole mahdollista ostaa uusia, lisää. Siksi jokainen on iso ilo ja samaten valmiit kuviot!
Tämä ihanuus on kokonaan minulla. Kiekura-ympyräkehys ja 4 kukkaa ja 2 lehteä. Pieniä.
Tästä minulla on vain tuo nainen.19.05.2012 - 16:11
Viikonlopun ihanuuksia: Perhe kasassa, Muruselle uusia juttuja kaupasta, gepsin kanssa seikkailtu ja geokolikko jätetty matkasta, pian taas katsastamaan uusi kolikko, JOS se vielä on paikoillaan tuolla lähimaastossa. Ja tokihan olen askarrellut... Koruja.
Helmistä tehty rannekoru.
Kaikki helmet kierrätettyjä, kauniita, vanhoja ja juuri siksi todella herkullisen tyylikkäitä!
Kaulanauha, kuminyöri jossa riipuksena lukko! Veikeä, hauska ja uniikki koru.
Suomen peli meni mönkään, mutta päivä on silti kaunis.
hyvää viikonloppua!
ViliMarika
Helmistä tehty rannekoru.
Kaikki helmet kierrätettyjä, kauniita, vanhoja ja juuri siksi todella herkullisen tyylikkäitä!
Kaulanauha, kuminyöri jossa riipuksena lukko! Veikeä, hauska ja uniikki koru.
Suomen peli meni mönkään, mutta päivä on silti kaunis.
hyvää viikonloppua!
ViliMarika
18.05.2012 - 14:19
Minä en toivo Lottovoittoa tai suurta eläkettä. Minä en toivo etelän matkaa tai pohjoiseenkaan. En toivo omakotitaloa lahjaksi tai leikkimökkiäkään. En toivo mitään muuta kuin yhtä asiaa: Sellaisen pillerin, millä saisin nämä heleskutin kivut aisoihin!
18.05.2012 - 09:51
Tein parit atc:t...
"Tavoittele ja laiskottele"
tämä kortti sai inspiraationsa tuosta teepussin lippusesta. Tärkeämpää on saavuttaa päämäärä kuin tavoittaa edellä kulkeva. Tarmo Palosen sanoin sanottuna.
Oikea oppihan se on ja sitä yritän minäkin noudattaa.
"vastavalmistuneelle"
On aika jälleen oppilaiden. Valmistujien ja rippikoululaisten. Heille, teille. Paljon onnea ihan jokaiselle! Ei se ällien määrä todistuksessa, vaan se todistus kokonaisuudessaan kädessäsi, valmistuneella. (Kortissa on harjoittelemani kukkanen).
Minä olin 15 päivää sairaalan kirjoilla. Niistä loppupuolen päivät on täällä kertoilematta. Minä kerroin viimeksi perjantaihin, joten aloitan kotoa, lauantaista.
"Kuin katkaistu kukka"
Minun voimani olivat heikot, kertakaikkiaan voimattomat. Kuitenkin pystyin jo kävelemään ja hiiviskelinkin kotona hiljalleen. Minä uskoin vahvasti, että tämäkin takapakki palkitaan ja minun on vaan käytävä kaikki läpi, jotta oikeus tulisi toteutumaan ja jotta lääkäri näkisi... Tai siis kuulisi, etten vaan ole kunnossa. Etten pysty siihen, mitä vaaditaan. Minä en vaan yksinkertaisesti pysty! Se kivun määrä loppuviikosta... Kaikki ne kyyneleet tuskasta ja pelosta... Ei ne voi olla turhaan koettuja! Eihän?! Olin kuin nöyryytetty, maasta irti revitty kukka. Horjuen, mutta yrittäen pysyä tuulessakin pystyssä. Kyllä minä jaksan... Kyllä minä selviän... Ainahan minä pärjään... Kyynel... Toinen... EI! Minä en voi itkeä!
Lapseni tuli luokseni lauantaina. Hän toi minulle maailman ihanimman äitienpäivälahjan jo silloin, samalla! Hän tuli itse, hän hymyili onnellisena ja tiedättekö mitä hän teki? Hän esitteli meille kauniin tyttöystävänsä! Oman lapsen onni on tärkeintä. Se tunne, kun hän luotti meihin niin paljon, että suhteestamme huolimatta uskalsi, luotti ja uskoi. Sekä meihin, että siihen tyttöön. :)
Ja kyllä kelpaa... Niin on kaunis, kiltti ja herttainen neitonen, että en yhtään ihmettele lapsoseni ylpeyttä hänestä. Toivon heille kaikkea hyvää!
Sunnuntaina oli äitienpäivä ja nautimme lahjoista, joissa oli huumoria, lapseni mielikuvitusta. :D Ja halaus, onnittelut äitikullalle. Se lämmitti. Lämmitti myös herkkukahvit ja kakku sekä mielettömän hyvä ruoka. Myös Murunen pääsi mukaan äitienpäiväjuhlaan pojankin kautta, sillä äitipuoltakin juhlittiin. :)
"Äitienpäivän toipilas"
Illalla poika lähti maailmalle ja soittelin vielä omalle äidille ja mummille.
Maanantaina olin taas osastolla ja halusin tietää pituuden ja painon. Ne kun olivat minulle arvoitus kumpikin, näin kaiken kaikkiaan leikkauksen jälkeen ja kaiken sen vaivan, mitä olen painonkin suhteen yrittänyt nyt puolentoista-parin kuukauden aikana.
"keveänä kesää kohden"
Kuin tuo korttikin kertoo, paino oli laskenut. se oli laskenut kaikenkaikkiaan 7 kiloa! Kyllä vain helpotti ja kannusti. Keveämpi olemus kesää kohti ei ollenkaan hassumpaa. Ja tästä on hyvä jatkaa! Pituuskin yllätti, sillä leikkaus, luudutus ja kehikko olivat saaneet minun romahtaneen pituuteni lähes täysin takaisin alkuperäiseen mittaani, eli olin "kasvanut" 1,2cm! Ai että iloitsin!
Kokonaisuudessaan maanantaista alkaen alkoi olla osastolla parempi olla, sillä jumpat tehtiin minun ehdoillani nyt, ei mitään missään kenenkään kanssa ylimääräistä. Enemmänkin se oli vain yksi jumppa ja yksi lenkkeily päivässä ja sitten lepoa. Se ei ole paljon se! Makoilin siis aina, kun tarvitsin, olin pystyssä aina kun voin. Näin ollen särkylääkkeidenkin määrä alkoi laskea niistä lisälääkkeistä normaaliin määrään. Ainakin melkein. Yksi ehkä silloin tällöin. aloin piristyä ja enemmän naureskellakin.
ja se tieto siitä, kun tiistai tuli, että kotiin lähtö olisi pian! Huomenna!
"Pian kotiin..."
Kuulin loppuyhteenvetoja, joiden mukaan minua arvioitaisiin. "tunnistan rajani, tiedostan kipujen oikeellisuuden ja vääryyden, olen kivulias ja kestän vain vähäistä liikettä.... Olen aktiivinen ja olen järkevä ihminen. Olen positiivinen ja ymmärtäväinen. Olen sitä sun tätä ja tuotakin, mutta en ole työkykyinen. Liian sairas, kipujen lamaannuttama. Kivut vievät toimintakykyni välillä". Huokaisin hieman helpotuksesta, sillä minua oli kuultu. Niin pääni sisäisesti kuin kehonikin ulkoisesti. Silti... Silti mietin, mikä olisi lääkärin kommentti. Hän ei vaan saanut luottamustani oikeuden toteutumisen puolesta aiemminkaan, saati nyt. Sanoin ääneenkin toisille potilaille, jotka yrittivät kannustaa minua luottamaan (hekin näkivät kipuni ja kerroin mitä minulle sanottiin eri tahoilla), etten vaan voi olla varma ennen, ennenkuin huomenna saisin lopullisen päätöksen. Yksi ihminen kun tekee päätöksen ja voi kumota kaikki muut, jos tahtoo. Ja hän tahtoi niin...
Viimeinen päivä osastolla. Ei mitään toimintaa. mietteissäni olin ja odotin päivän. Ja sitten minut pyydettiin sisälle lääkärin huoneeseen. Ryhmä ihmisiä istui sanaakaan sanomatta ringissä ja lääkäri alkoi puhua minulle. Hän oli kirjoittanut ja opetellut puheen, jonka minulle piti! Hän puhui muunmuassa kivusta, mitä tunnen. Siitä, kuinka yhdellä kipu lähtee jalasta, toisella kädestä ja minulla selästä. Se kulkeutuu hermoja pitkin aivoihin, jossa tunnemme kivun. Jokaisella siis kipu tuntuu päässä! ja sen kivun määrä on jokaisella erilainen. Mutta kipu on päässä tuntemuksena, eikä se ole vaarallista, ei haitallista. Minulla ei ole mitään syytä enää jäädä sairaslomalle tai olla poissa työelämästä! Minä olen terve, kipua lukuunottamatta, ja valmis siis työvoimatoimistoon ja sitä kautta hankkimaan työpaikan ja elantoni. Minun pitää hakea terveyskeskuksesta B-todistus sitten, kun olen valmis työkokeiluun. Kun olen valmis... Minähän olisin valmis vaikka heti, jos se olisi minusta kiinni!
Lääkäri kysyi, haluanko psykoterapiaa, sillä myös menneisyys saattaa joillakin aiheuttaa kiputiloja, jos ne patoutuvat sisälle? Sanoin, että olen menneisyyteni keskustellut jo pois mielestäni ja etten koe tarvetta sellaiseen enää. Kerroin, että uskallan hakea tarvittaessa apua, mutta en koe olevani henkisesti sairas. En koe tarvitsevani apua menneisyyteni kanssa enää. Se riitti lääkärille. Asia on sitten sillä selvä.
Katsoin häntä silmiin ja kysyin, onko hän aivan tosissaan, että minun on mentävä töihin tässä kunnossa? Hä vastasi "kyllä". tuijotuskilpailussa minä voitin... Hän käänsi päänsä pois. Kysyin, mikä mahtaa olla ala, jolle tämän kivun kanssa pystyn menemään, mutta odotettavissahan se oli, että vastuun siirto tapahtui ja sen hän jätti täysin työkkärin päätettäväksi. Niinpä niin!
"Silmukan kiristyessä"
Tämä tarkoittanee nyt sitä, että lääkärin mielestä minulla ei koske selkään, vaan kaikki on pään sisällä? Hän vielä sanoi, että eihän töitä tarvitse tehdä, ellei halua. Se on jokaisen oma valinta! Vastasin, etten minä ole valinnut tätä tilaa, vaan haluja olisi, kun vaan kroppa antaisi periksi!
Lupasi sentään kirjoittaa työrajoitteen, mutta en tiedä, millaisen. Ei sanallakaan sanonut tuntimääristä, vaan ainoastaan kivuliaasta selästä. Jää nähtäväksi, mitä paperissa lukee.
Lähdin huoneeseeni hakemaan tavaroitani. Hoitaja tuli perässäni ja vinkkasi, että oma lääkäri TK:ssa voisi ehkä olla se, joka auttaa minua. Hän lähti hakemaan muita papereita, jäin yksin huoneeseen ja aloin itkeä.
Kuivasin kuitenkin pian kyyneleet pois, sillä hoitajahan tulisi takaisin... Mutta kuinka vaikeaa olikaan pidätellä pettymystä, surua, raivoa, vihaa ja sitä nöyryytystä ja petetyksi tulemisen tunnetta?! Kaikki oli ollut turhaa! Aivan kaikki! Ja tämä lysti tuli maksamaan minulle kolminumeroisen summan! Mistä hyvästä?!
Hoitaja toi paperit ja kysyi, olenko itkenyt. Kielsin, mutta tuskinpa uskoi. En pystynyt puhumaan juurikaan. Sanoin vain, että tämä on niin väärin ja etten minä pysty työhön! en herranen aika näin kipeänä! Sanoin, etten tiedä, miten selviän töissä olosta ja sanoin, etten enää ihmettele, miksi suurin osa selkäsairaista masentuu! Kyyneleet meinasivat väkisin tulla, ja hoitaja sanoikin, että itkisin pois sen pahan oloni, ettei nytkään jäisi mieleen sitä pahaa oloa tästäkään. Hän toivoi, että saisin asiat järjestymään ja jaksaisin olla se oma positiivinen ja vahva itseni. Etten menettäisi otettani. Hän toivoi hartaasti, että asiat järjestyisivät ja hänkin oli pöyristynyt tilanteestani. Sanoi, että tuntuu niin pahalta tämä päätös kohdallani, sillä hänkin näki, etten minä esittänyt enkä pienistä kitissyt.
Käänsin hoitajalle selkäni ja sanoin, etten minä hoitajia syytä mistään, en häntä, enkä ketään. toivon, ettei lääkäri joudu itse kokemaan samanlaista kipua, kuin minä, jotta voi todella jatkaa töitään ja hyvällä omalla tunnolla sanoa olevansa työkykyinen. Sanoin, etten nyt jaksa enempää, on huono päivä. Kyyneleet valuivat jo poskilleni, mutta en halunnut näyttää sitä. Hoitaja tiesi, toivotti voimia ja kiitti minua saaneestaan positiivisistä keskusteluista ja siitä, kuinka kerkesin avata hänenkin silmänsä ja valoin voimaa ja rohkeutta häneenkin. Hän sanoi, hei hei ViliMarika, ja poistui. Aloin itkeä ääneen.
Kun itku hetkeksi hellitti, kasasin kassit syliini ja poistuin ulos rakennuksesta. Odotin pihalla penkillä istuen, miettien asioita ja ollen vaan. Murunen tuli hakemaan ja olin edelleen hiljaa. En vaan pystynyt puhumaan, en sanomaan juuri mitään. Eikä Muruseni painosta. Hän osaa lukea minua ja tiesi. Laitoinhan aiemmin viestillä pääpiirteittäin.
vielä tänäänkin... kolmas päivä ja kyyneleet vierivät alas. Eilen sain hieman terapiaa luonnosta, hymyilinkin, mutta yöllä kivut taas alkoivat yltyä ja lääkkeestä huolimatta aamu oli jo todella vaikea. Se kipu vaan vie puhekyvynkin, saa haukkomaan henkeä ja sehän se astmaselle on hyväksi... :( Hieman olen saanut lisälääkkeillä taas lievennettyä, mutta ei herranen aika, jos tänään olisi työpäivä!
Soitin ja selvittelin potilasasiamiehen tiedot. Selvittelin myös osastosihteerin puhelinnumeron. Maanantaina ovat kumpikin paikalla, joten aloitan selvittelyt. Onko järkevämpää hakeutua suoraan toiselle lääkärille vai kyseenalaistaa tämä lausunto? Se selviää! Ilmoitin jo osastolle, että tarvitsen kaikki mahdolliset paperit itsestäni asioiden eteenpäin viemiseen, joten otan yhteyttä uudestaan maanantaina. Hoitaja oli hiukan hämmentyneen oloinen, mutta aivan taatusti tiesi, mistä on kyse.
Eli sanoisinko, että kuntoon tulin niin hyvin, ettei enää ole missään vikaa ja töihin vaan?! Tehokas jakso oli?! Vai sanoisinko, että luulin vielä hetki sitten olevani järkevä, positiivinen ja vahva ihminen, mutta se olikin kuvitelmaa ja olen niin sekaisin, että päässänihän se vika onkin? ja että jo käsitellyt asiat ovatkin käsittelemättä ja lamaannuttavat selkäni? vai sanoisinko, että maksan rahalla ja maksoin voimillani aivan turhasta? Tai sainhan minä sen painon ja pituuden mitattua, syötyä joka päivä ja varmistettua sen, että olen tähän astikin jumpannut ja toiminut aivan oikein? Plus sen, minkä tiesin ilman testejäkin, että olen oppimiskykyinen ja älykäs nainen siinä määrin, mitä pitääkin. Sehän selvitettiin jo ammatinvalintapsykologinkin kanssa vuosia sitten ja tiedänhän minä nyt itsekin, mitä tiedän ja osaan, opin ja olen osaamatta ja oppimatta. Hohhoijaa! Kalliiksi tuli ja nyt vaan pitää hissukseen odotella sitä, että olen samassa kunnossa, kuin ennen tuonne lähtöäni. Niin... Olin kivulias, mutta nyt entistäkin enemmän. Eikä se todellakaan Saakutarallaa johdu päästä!
ViliMarika
"Tavoittele ja laiskottele"
tämä kortti sai inspiraationsa tuosta teepussin lippusesta. Tärkeämpää on saavuttaa päämäärä kuin tavoittaa edellä kulkeva. Tarmo Palosen sanoin sanottuna.
Oikea oppihan se on ja sitä yritän minäkin noudattaa.
"vastavalmistuneelle"
On aika jälleen oppilaiden. Valmistujien ja rippikoululaisten. Heille, teille. Paljon onnea ihan jokaiselle! Ei se ällien määrä todistuksessa, vaan se todistus kokonaisuudessaan kädessäsi, valmistuneella. (Kortissa on harjoittelemani kukkanen).
Minä olin 15 päivää sairaalan kirjoilla. Niistä loppupuolen päivät on täällä kertoilematta. Minä kerroin viimeksi perjantaihin, joten aloitan kotoa, lauantaista.
"Kuin katkaistu kukka"
Minun voimani olivat heikot, kertakaikkiaan voimattomat. Kuitenkin pystyin jo kävelemään ja hiiviskelinkin kotona hiljalleen. Minä uskoin vahvasti, että tämäkin takapakki palkitaan ja minun on vaan käytävä kaikki läpi, jotta oikeus tulisi toteutumaan ja jotta lääkäri näkisi... Tai siis kuulisi, etten vaan ole kunnossa. Etten pysty siihen, mitä vaaditaan. Minä en vaan yksinkertaisesti pysty! Se kivun määrä loppuviikosta... Kaikki ne kyyneleet tuskasta ja pelosta... Ei ne voi olla turhaan koettuja! Eihän?! Olin kuin nöyryytetty, maasta irti revitty kukka. Horjuen, mutta yrittäen pysyä tuulessakin pystyssä. Kyllä minä jaksan... Kyllä minä selviän... Ainahan minä pärjään... Kyynel... Toinen... EI! Minä en voi itkeä!
Lapseni tuli luokseni lauantaina. Hän toi minulle maailman ihanimman äitienpäivälahjan jo silloin, samalla! Hän tuli itse, hän hymyili onnellisena ja tiedättekö mitä hän teki? Hän esitteli meille kauniin tyttöystävänsä! Oman lapsen onni on tärkeintä. Se tunne, kun hän luotti meihin niin paljon, että suhteestamme huolimatta uskalsi, luotti ja uskoi. Sekä meihin, että siihen tyttöön. :)
Ja kyllä kelpaa... Niin on kaunis, kiltti ja herttainen neitonen, että en yhtään ihmettele lapsoseni ylpeyttä hänestä. Toivon heille kaikkea hyvää!
Sunnuntaina oli äitienpäivä ja nautimme lahjoista, joissa oli huumoria, lapseni mielikuvitusta. :D Ja halaus, onnittelut äitikullalle. Se lämmitti. Lämmitti myös herkkukahvit ja kakku sekä mielettömän hyvä ruoka. Myös Murunen pääsi mukaan äitienpäiväjuhlaan pojankin kautta, sillä äitipuoltakin juhlittiin. :)
"Äitienpäivän toipilas"
Illalla poika lähti maailmalle ja soittelin vielä omalle äidille ja mummille.
Maanantaina olin taas osastolla ja halusin tietää pituuden ja painon. Ne kun olivat minulle arvoitus kumpikin, näin kaiken kaikkiaan leikkauksen jälkeen ja kaiken sen vaivan, mitä olen painonkin suhteen yrittänyt nyt puolentoista-parin kuukauden aikana.
"keveänä kesää kohden"
Kuin tuo korttikin kertoo, paino oli laskenut. se oli laskenut kaikenkaikkiaan 7 kiloa! Kyllä vain helpotti ja kannusti. Keveämpi olemus kesää kohti ei ollenkaan hassumpaa. Ja tästä on hyvä jatkaa! Pituuskin yllätti, sillä leikkaus, luudutus ja kehikko olivat saaneet minun romahtaneen pituuteni lähes täysin takaisin alkuperäiseen mittaani, eli olin "kasvanut" 1,2cm! Ai että iloitsin!
Kokonaisuudessaan maanantaista alkaen alkoi olla osastolla parempi olla, sillä jumpat tehtiin minun ehdoillani nyt, ei mitään missään kenenkään kanssa ylimääräistä. Enemmänkin se oli vain yksi jumppa ja yksi lenkkeily päivässä ja sitten lepoa. Se ei ole paljon se! Makoilin siis aina, kun tarvitsin, olin pystyssä aina kun voin. Näin ollen särkylääkkeidenkin määrä alkoi laskea niistä lisälääkkeistä normaaliin määrään. Ainakin melkein. Yksi ehkä silloin tällöin. aloin piristyä ja enemmän naureskellakin.
ja se tieto siitä, kun tiistai tuli, että kotiin lähtö olisi pian! Huomenna!
"Pian kotiin..."
Kuulin loppuyhteenvetoja, joiden mukaan minua arvioitaisiin. "tunnistan rajani, tiedostan kipujen oikeellisuuden ja vääryyden, olen kivulias ja kestän vain vähäistä liikettä.... Olen aktiivinen ja olen järkevä ihminen. Olen positiivinen ja ymmärtäväinen. Olen sitä sun tätä ja tuotakin, mutta en ole työkykyinen. Liian sairas, kipujen lamaannuttama. Kivut vievät toimintakykyni välillä". Huokaisin hieman helpotuksesta, sillä minua oli kuultu. Niin pääni sisäisesti kuin kehonikin ulkoisesti. Silti... Silti mietin, mikä olisi lääkärin kommentti. Hän ei vaan saanut luottamustani oikeuden toteutumisen puolesta aiemminkaan, saati nyt. Sanoin ääneenkin toisille potilaille, jotka yrittivät kannustaa minua luottamaan (hekin näkivät kipuni ja kerroin mitä minulle sanottiin eri tahoilla), etten vaan voi olla varma ennen, ennenkuin huomenna saisin lopullisen päätöksen. Yksi ihminen kun tekee päätöksen ja voi kumota kaikki muut, jos tahtoo. Ja hän tahtoi niin...
Viimeinen päivä osastolla. Ei mitään toimintaa. mietteissäni olin ja odotin päivän. Ja sitten minut pyydettiin sisälle lääkärin huoneeseen. Ryhmä ihmisiä istui sanaakaan sanomatta ringissä ja lääkäri alkoi puhua minulle. Hän oli kirjoittanut ja opetellut puheen, jonka minulle piti! Hän puhui muunmuassa kivusta, mitä tunnen. Siitä, kuinka yhdellä kipu lähtee jalasta, toisella kädestä ja minulla selästä. Se kulkeutuu hermoja pitkin aivoihin, jossa tunnemme kivun. Jokaisella siis kipu tuntuu päässä! ja sen kivun määrä on jokaisella erilainen. Mutta kipu on päässä tuntemuksena, eikä se ole vaarallista, ei haitallista. Minulla ei ole mitään syytä enää jäädä sairaslomalle tai olla poissa työelämästä! Minä olen terve, kipua lukuunottamatta, ja valmis siis työvoimatoimistoon ja sitä kautta hankkimaan työpaikan ja elantoni. Minun pitää hakea terveyskeskuksesta B-todistus sitten, kun olen valmis työkokeiluun. Kun olen valmis... Minähän olisin valmis vaikka heti, jos se olisi minusta kiinni!
Lääkäri kysyi, haluanko psykoterapiaa, sillä myös menneisyys saattaa joillakin aiheuttaa kiputiloja, jos ne patoutuvat sisälle? Sanoin, että olen menneisyyteni keskustellut jo pois mielestäni ja etten koe tarvetta sellaiseen enää. Kerroin, että uskallan hakea tarvittaessa apua, mutta en koe olevani henkisesti sairas. En koe tarvitsevani apua menneisyyteni kanssa enää. Se riitti lääkärille. Asia on sitten sillä selvä.
Katsoin häntä silmiin ja kysyin, onko hän aivan tosissaan, että minun on mentävä töihin tässä kunnossa? Hä vastasi "kyllä". tuijotuskilpailussa minä voitin... Hän käänsi päänsä pois. Kysyin, mikä mahtaa olla ala, jolle tämän kivun kanssa pystyn menemään, mutta odotettavissahan se oli, että vastuun siirto tapahtui ja sen hän jätti täysin työkkärin päätettäväksi. Niinpä niin!
"Silmukan kiristyessä"
Tämä tarkoittanee nyt sitä, että lääkärin mielestä minulla ei koske selkään, vaan kaikki on pään sisällä? Hän vielä sanoi, että eihän töitä tarvitse tehdä, ellei halua. Se on jokaisen oma valinta! Vastasin, etten minä ole valinnut tätä tilaa, vaan haluja olisi, kun vaan kroppa antaisi periksi!
Lupasi sentään kirjoittaa työrajoitteen, mutta en tiedä, millaisen. Ei sanallakaan sanonut tuntimääristä, vaan ainoastaan kivuliaasta selästä. Jää nähtäväksi, mitä paperissa lukee.
Lähdin huoneeseeni hakemaan tavaroitani. Hoitaja tuli perässäni ja vinkkasi, että oma lääkäri TK:ssa voisi ehkä olla se, joka auttaa minua. Hän lähti hakemaan muita papereita, jäin yksin huoneeseen ja aloin itkeä.
Kuivasin kuitenkin pian kyyneleet pois, sillä hoitajahan tulisi takaisin... Mutta kuinka vaikeaa olikaan pidätellä pettymystä, surua, raivoa, vihaa ja sitä nöyryytystä ja petetyksi tulemisen tunnetta?! Kaikki oli ollut turhaa! Aivan kaikki! Ja tämä lysti tuli maksamaan minulle kolminumeroisen summan! Mistä hyvästä?!
Hoitaja toi paperit ja kysyi, olenko itkenyt. Kielsin, mutta tuskinpa uskoi. En pystynyt puhumaan juurikaan. Sanoin vain, että tämä on niin väärin ja etten minä pysty työhön! en herranen aika näin kipeänä! Sanoin, etten tiedä, miten selviän töissä olosta ja sanoin, etten enää ihmettele, miksi suurin osa selkäsairaista masentuu! Kyyneleet meinasivat väkisin tulla, ja hoitaja sanoikin, että itkisin pois sen pahan oloni, ettei nytkään jäisi mieleen sitä pahaa oloa tästäkään. Hän toivoi, että saisin asiat järjestymään ja jaksaisin olla se oma positiivinen ja vahva itseni. Etten menettäisi otettani. Hän toivoi hartaasti, että asiat järjestyisivät ja hänkin oli pöyristynyt tilanteestani. Sanoi, että tuntuu niin pahalta tämä päätös kohdallani, sillä hänkin näki, etten minä esittänyt enkä pienistä kitissyt.
Käänsin hoitajalle selkäni ja sanoin, etten minä hoitajia syytä mistään, en häntä, enkä ketään. toivon, ettei lääkäri joudu itse kokemaan samanlaista kipua, kuin minä, jotta voi todella jatkaa töitään ja hyvällä omalla tunnolla sanoa olevansa työkykyinen. Sanoin, etten nyt jaksa enempää, on huono päivä. Kyyneleet valuivat jo poskilleni, mutta en halunnut näyttää sitä. Hoitaja tiesi, toivotti voimia ja kiitti minua saaneestaan positiivisistä keskusteluista ja siitä, kuinka kerkesin avata hänenkin silmänsä ja valoin voimaa ja rohkeutta häneenkin. Hän sanoi, hei hei ViliMarika, ja poistui. Aloin itkeä ääneen.
Kun itku hetkeksi hellitti, kasasin kassit syliini ja poistuin ulos rakennuksesta. Odotin pihalla penkillä istuen, miettien asioita ja ollen vaan. Murunen tuli hakemaan ja olin edelleen hiljaa. En vaan pystynyt puhumaan, en sanomaan juuri mitään. Eikä Muruseni painosta. Hän osaa lukea minua ja tiesi. Laitoinhan aiemmin viestillä pääpiirteittäin.
vielä tänäänkin... kolmas päivä ja kyyneleet vierivät alas. Eilen sain hieman terapiaa luonnosta, hymyilinkin, mutta yöllä kivut taas alkoivat yltyä ja lääkkeestä huolimatta aamu oli jo todella vaikea. Se kipu vaan vie puhekyvynkin, saa haukkomaan henkeä ja sehän se astmaselle on hyväksi... :( Hieman olen saanut lisälääkkeillä taas lievennettyä, mutta ei herranen aika, jos tänään olisi työpäivä!
Soitin ja selvittelin potilasasiamiehen tiedot. Selvittelin myös osastosihteerin puhelinnumeron. Maanantaina ovat kumpikin paikalla, joten aloitan selvittelyt. Onko järkevämpää hakeutua suoraan toiselle lääkärille vai kyseenalaistaa tämä lausunto? Se selviää! Ilmoitin jo osastolle, että tarvitsen kaikki mahdolliset paperit itsestäni asioiden eteenpäin viemiseen, joten otan yhteyttä uudestaan maanantaina. Hoitaja oli hiukan hämmentyneen oloinen, mutta aivan taatusti tiesi, mistä on kyse.
Eli sanoisinko, että kuntoon tulin niin hyvin, ettei enää ole missään vikaa ja töihin vaan?! Tehokas jakso oli?! Vai sanoisinko, että luulin vielä hetki sitten olevani järkevä, positiivinen ja vahva ihminen, mutta se olikin kuvitelmaa ja olen niin sekaisin, että päässänihän se vika onkin? ja että jo käsitellyt asiat ovatkin käsittelemättä ja lamaannuttavat selkäni? vai sanoisinko, että maksan rahalla ja maksoin voimillani aivan turhasta? Tai sainhan minä sen painon ja pituuden mitattua, syötyä joka päivä ja varmistettua sen, että olen tähän astikin jumpannut ja toiminut aivan oikein? Plus sen, minkä tiesin ilman testejäkin, että olen oppimiskykyinen ja älykäs nainen siinä määrin, mitä pitääkin. Sehän selvitettiin jo ammatinvalintapsykologinkin kanssa vuosia sitten ja tiedänhän minä nyt itsekin, mitä tiedän ja osaan, opin ja olen osaamatta ja oppimatta. Hohhoijaa! Kalliiksi tuli ja nyt vaan pitää hissukseen odotella sitä, että olen samassa kunnossa, kuin ennen tuonne lähtöäni. Niin... Olin kivulias, mutta nyt entistäkin enemmän. Eikä se todellakaan Saakutarallaa johdu päästä!
ViliMarika
18.05.2012 - 09:24
Osallistuin Kotilaiskan roskishaasteeseen sekä vaihtoon. Lähetin 3 atc-korttipohjaa hänelle ja matskut, joista hänen piti tehdä kortit. Sain myös saman verran pohjia ja matskua, joista minun piti tehdä. Tosin niin oli paljon kaikkea kuoressa, että jäi kuin jäikin kasapäin käyttämättäkin kaikkia kauniita kuvia ja koristuksia.
Haasteessa ideana oli myöskin se, että korttipohjan pitäisi näkyä, siis sen pahviosan. No, tällaiset sain tehtyä.
"Elämäsi tanssi"
"I have one pair of feet. Somany shoes what I need"
"Mentality peace"
Kiitos "KOTILAISKAN ROSKIS"
Haasteessa ideana oli myöskin se, että korttipohjan pitäisi näkyä, siis sen pahviosan. No, tällaiset sain tehtyä.
"Elämäsi tanssi"
"I have one pair of feet. Somany shoes what I need"
"Mentality peace"
Kiitos "KOTILAISKAN ROSKIS"
18.05.2012 - 09:13
"Äitienpäivän toipilas"
"Tavoittele ja laiskottele"
"Pian kotiin..."
"Vastavalmistuneelle"
"silmukan kiristyessä"
18.05.2012 - 08:43
HUHUU!!!
Edellinen haaste on päättynyt ja arvonta suoritettu. Poikkeustilanteessahan haaste kesti kauemmin, kuin viikon ja sen vuoksi tekemistäkin oli tuplaten, eli kaksi samaa. Osallistujien määrä oli kuitenkin vähäinen. Kolme! Ja juuri tuon vähäisyyden vuoksi otin oikeuden ottaa arvontaankin mukaan kaikki kolme, vaikkakin tekniset ongelmat estivät yhdeltä julkaisun. Onko se sitten kaikille ok vai ei? Miten toimia jatkossa? No, laittakaa sähköpostilla työstänne kuva. Lisäsin ohjeisiin tuon seikan. Samalla se mahdollistaa blogittomienkin osallistumisen, mitä en ole estänyt ennenkään, mutta se vain unohtui ohjeista.
Arvonnassa siis olivat tällä kertaa:
1. Kotilaiska
2. Maca
3. Funchal
Ja palkinto oli se pussillinen jämänauhoja atc-harrastukseen.
Voittajaksi selvisi:
Onneksi olkoon, Kotilaiska! Laitan piakkoin postia tulemaan. :)
Uusi haaste:
MUSTA-HOPEA
(saa olla lisäksi muitakin värejä, mutta pääväreinä nuo kaksi)
Ja aikaa haasteelle jälleen se normaali viikko, eli 24.5.2012 iltaan saakka. Uusi haaste 25.5.
Ja laitetaanpas tällekin kerralle arvontaa Muruseni synttärin johdosta, eli vuorostaan pussillinen jämänauhoja postikortteiluun. :)
Tämä palkinto eroaa edellisestä siten, että nauhat ovat pitempiä pätkiä.
Ohje:
Vilin haaste on yhden ihmisen ylläpitämä, viikottain vaihtuva askartelu-ja kädentaitohaaste, jossa suositaan kierrätysmateriaaleja, mutta sallitaan myös muut materiaalit. Tärkeintä on tekemisen ilo ja yhdessä puuhastelu.
Palkinnot ovat satunnaisia, johtuen siitä, ettei minulla ole sponsoreita. Mahdollisesta palkinnosta ilmoitan aina kyseisen tehtävän aikana.
Voit osallistua millä tahansa käsityöllä. Atc-kortti, postikortti, puuveistos, neulepaita, kakkukoriste,rautalankataidetta... Aivan vapaasti voit valita oman mieltymyksesi mukaan. Vain aihe on ratkaiseva.
Uusi haaste ilmestyy aina perjantaisin. sinulla on siihen saakka aikaa osallistua edelliseen haasteeseen.
Osallistuessasi tee työsi valmiiksi, kuvaa se ja liitä blogiisi tai galleriaasi ja laita kyseisen viikon haasteen kommenttilaatikkoon sekä osallistumisesi että linkki kuvaasi, ei blogisi etusivulle. Jos sinulla ei ole blogia tai tekniset ongelmat estävät kuvan lisäämisen blogiisi, voit osallistua myös lähettämällä kuvan työstäsi sähköpostiini. vilimarika@gmail.com.
Jos osallistut palkinnon arvontaan, jos sellainen sattuu haasteessani olemaan, työsi ei saa osallistua muihin haasteisiin ja kilpailuihin. Kaikki työt täytyvät olla uusia ja vartavasten tähän haasteeseen tehtyjä, vaikkei arvontaa olisikaan.
Muistathan, että kierrätetty materiaali, ns. roska, kuten sanomalehtipaperit, käytetyt kirjekuoret jne ovat suositeltavia!
Vaikka haasteeseeni saa siis osallistua millä tahansa työllä, tässä pikaopas atc-kortteihin, mitä on ihmetelty ja kyselty.
ATC = ARTIST TRADING CARD
Atc on taiteellinen keräilykortti. Kortin koko on 2,5 x 3,5 tuumaa eli 6,35 x 8,89 cm.
Keräilykortit ovat joko ainutlaatuisia tai niitä on hyvin pieniä eriä samanlaisia. Materiaalit ovat alunperin olleet kierrätysmateriaaleja, kuten pohjana muropaketin pahvia tms ja kuvat ja koristukset lehdistä leikattuja jne. Nykyisin atc-kortteja tehdään myös ostetuista, hienommistakin materiaaleista.
Kortin toiselle puolelle tulee tekijän nimi, kortin nimi, päivämäärä ja kortin numero tai korttisarjan numero. Atc-korttien tarkoitus on pääsääntöisesti toiseen korttiin vaihtaminen ja keräily. Vaihtaminen onnistuu henkilökohtaisesti tai postitse. Kortteja voi vaihdella sitä mukaa, kun näkee jossain esillä kivan, vapaan kortin. Periaatteena on, että kortteja ei myydä, vaan ainoastaan vaihdetaan.
ViliMarikan oma työ: Haasteeseen tein kaulakorun, mutta en malttanut olla tekemättä sarjaan lisäksi rannekorunkin.
Kaulakoru ja rannekoru.
Puuhelmiä ja metallihelmiä. Iso metallisydän.
Muutama tummansininen puuhelmi antamassa yksityiskohtana sävyjä ja syvyyttä.
Rannekorun tein kaulakorulle kaveriksi, tummansinisin puuhelmin.
Edellinen haaste on päättynyt ja arvonta suoritettu. Poikkeustilanteessahan haaste kesti kauemmin, kuin viikon ja sen vuoksi tekemistäkin oli tuplaten, eli kaksi samaa. Osallistujien määrä oli kuitenkin vähäinen. Kolme! Ja juuri tuon vähäisyyden vuoksi otin oikeuden ottaa arvontaankin mukaan kaikki kolme, vaikkakin tekniset ongelmat estivät yhdeltä julkaisun. Onko se sitten kaikille ok vai ei? Miten toimia jatkossa? No, laittakaa sähköpostilla työstänne kuva. Lisäsin ohjeisiin tuon seikan. Samalla se mahdollistaa blogittomienkin osallistumisen, mitä en ole estänyt ennenkään, mutta se vain unohtui ohjeista.
Arvonnassa siis olivat tällä kertaa:
1. Kotilaiska
2. Maca
3. Funchal
Ja palkinto oli se pussillinen jämänauhoja atc-harrastukseen.
Voittajaksi selvisi:
Onneksi olkoon, Kotilaiska! Laitan piakkoin postia tulemaan. :)
Uusi haaste:
MUSTA-HOPEA
(saa olla lisäksi muitakin värejä, mutta pääväreinä nuo kaksi)
Ja aikaa haasteelle jälleen se normaali viikko, eli 24.5.2012 iltaan saakka. Uusi haaste 25.5.
Ja laitetaanpas tällekin kerralle arvontaa Muruseni synttärin johdosta, eli vuorostaan pussillinen jämänauhoja postikortteiluun. :)
Tämä palkinto eroaa edellisestä siten, että nauhat ovat pitempiä pätkiä.
Ohje:
Vilin haaste on yhden ihmisen ylläpitämä, viikottain vaihtuva askartelu-ja kädentaitohaaste, jossa suositaan kierrätysmateriaaleja, mutta sallitaan myös muut materiaalit. Tärkeintä on tekemisen ilo ja yhdessä puuhastelu.
Palkinnot ovat satunnaisia, johtuen siitä, ettei minulla ole sponsoreita. Mahdollisesta palkinnosta ilmoitan aina kyseisen tehtävän aikana.
Voit osallistua millä tahansa käsityöllä. Atc-kortti, postikortti, puuveistos, neulepaita, kakkukoriste,rautalankataidetta... Aivan vapaasti voit valita oman mieltymyksesi mukaan. Vain aihe on ratkaiseva.
Uusi haaste ilmestyy aina perjantaisin. sinulla on siihen saakka aikaa osallistua edelliseen haasteeseen.
Osallistuessasi tee työsi valmiiksi, kuvaa se ja liitä blogiisi tai galleriaasi ja laita kyseisen viikon haasteen kommenttilaatikkoon sekä osallistumisesi että linkki kuvaasi, ei blogisi etusivulle. Jos sinulla ei ole blogia tai tekniset ongelmat estävät kuvan lisäämisen blogiisi, voit osallistua myös lähettämällä kuvan työstäsi sähköpostiini. vilimarika@gmail.com.
Jos osallistut palkinnon arvontaan, jos sellainen sattuu haasteessani olemaan, työsi ei saa osallistua muihin haasteisiin ja kilpailuihin. Kaikki työt täytyvät olla uusia ja vartavasten tähän haasteeseen tehtyjä, vaikkei arvontaa olisikaan.
Muistathan, että kierrätetty materiaali, ns. roska, kuten sanomalehtipaperit, käytetyt kirjekuoret jne ovat suositeltavia!
Vaikka haasteeseeni saa siis osallistua millä tahansa työllä, tässä pikaopas atc-kortteihin, mitä on ihmetelty ja kyselty.
ATC = ARTIST TRADING CARD
Atc on taiteellinen keräilykortti. Kortin koko on 2,5 x 3,5 tuumaa eli 6,35 x 8,89 cm.
Keräilykortit ovat joko ainutlaatuisia tai niitä on hyvin pieniä eriä samanlaisia. Materiaalit ovat alunperin olleet kierrätysmateriaaleja, kuten pohjana muropaketin pahvia tms ja kuvat ja koristukset lehdistä leikattuja jne. Nykyisin atc-kortteja tehdään myös ostetuista, hienommistakin materiaaleista.
Kortin toiselle puolelle tulee tekijän nimi, kortin nimi, päivämäärä ja kortin numero tai korttisarjan numero. Atc-korttien tarkoitus on pääsääntöisesti toiseen korttiin vaihtaminen ja keräily. Vaihtaminen onnistuu henkilökohtaisesti tai postitse. Kortteja voi vaihdella sitä mukaa, kun näkee jossain esillä kivan, vapaan kortin. Periaatteena on, että kortteja ei myydä, vaan ainoastaan vaihdetaan.
ViliMarikan oma työ: Haasteeseen tein kaulakorun, mutta en malttanut olla tekemättä sarjaan lisäksi rannekorunkin.
Kaulakoru ja rannekoru.
Puuhelmiä ja metallihelmiä. Iso metallisydän.
Muutama tummansininen puuhelmi antamassa yksityiskohtana sävyjä ja syvyyttä.
Rannekorun tein kaulakorulle kaveriksi, tummansinisin puuhelmin.
17.05.2012 - 18:35
"Joskus on pysähdyttävä miettimään omaa pienuuttaan tässä maailmassa"
"teehetki"
"Yksin olet sinä. Vielä! Lisää! Pystyt kyllä! Liikaa vaadittu"
"Psycedelia: Turn me upside down"
17.05.2012 - 18:31
Olen palannut kotiin. Kuulumisia piakkoin, kunhan jaksaisin kirjoittaa. Ei mennyt Viltsun asiat niinkuin piti. Ei lähimainkaan. Selvittelen ajatuksiani, hankin dokumentteja ja alan suunnitella valituksen tekoa.
Haaste päättymässä. Tämä päivä aikaa. Uusi haaste ja arvonta huomenna.
Vene pesty ja korkattu järvellä. Se oli terapiaa kaiken keskellä. Ja viikonloppuna taas lapseni lähelläni. :)
ViliMarika
Haaste päättymässä. Tämä päivä aikaa. Uusi haaste ja arvonta huomenna.
Vene pesty ja korkattu järvellä. Se oli terapiaa kaiken keskellä. Ja viikonloppuna taas lapseni lähelläni. :)
ViliMarika
13.05.2012 - 19:42
ATC = ARTIST TRADING CARD
Atc on taiteellinen keräilykortti. Kortin koko on 2,5 x 3,5 tuumaa eli 6,35 x 8,89 cm.
Keräilykortit ovat joko ainutlaatuisia tai niitä on hyvin pieniä eriä samanlaisia. Materiaalit ovat alunperin olleet kierrätysmateriaaleja, kuten pohjana muropaketin pahvia tms ja kuvat ja koristukset lehdistä leikattuja jne. Nykyisin atc-kortteja tehdään myös ostetuista, hienommistakin materiaaleista.
Kortin toiselle puolelle tulee tekijän nimi, kortin nimi, päivämäärä ja kortin numero tai korttisarjan numero. Atc-korttien tarkoitus on pääsääntöisesti toiseen korttiin vaihtaminen ja keräily. Vaihtaminen onnistuu henkilökohtaisesti tai postitse. Kortteja voi vaihdella sitä mukaa, kun näkee jossain esillä kivan, vapaan kortin. Periaatteena on, että kortteja ei myydä, vaan ainoastaan vaihdetaan.
Atc on taiteellinen keräilykortti. Kortin koko on 2,5 x 3,5 tuumaa eli 6,35 x 8,89 cm.
Keräilykortit ovat joko ainutlaatuisia tai niitä on hyvin pieniä eriä samanlaisia. Materiaalit ovat alunperin olleet kierrätysmateriaaleja, kuten pohjana muropaketin pahvia tms ja kuvat ja koristukset lehdistä leikattuja jne. Nykyisin atc-kortteja tehdään myös ostetuista, hienommistakin materiaaleista.
Kortin toiselle puolelle tulee tekijän nimi, kortin nimi, päivämäärä ja kortin numero tai korttisarjan numero. Atc-korttien tarkoitus on pääsääntöisesti toiseen korttiin vaihtaminen ja keräily. Vaihtaminen onnistuu henkilökohtaisesti tai postitse. Kortteja voi vaihdella sitä mukaa, kun näkee jossain esillä kivan, vapaan kortin. Periaatteena on, että kortteja ei myydä, vaan ainoastaan vaihdetaan.
Haasteet, materiaalit, sivupohjat ym
laskuri
Muita ihanuuksia
I like
Päivän puuhastelut
MAANANTAI:
*Kattihaaste
*Lauran korttihaaste
*Mustavalkomaanantai
TIISTAI:
*Alkukirjaimet
*Pajan Art
KESKIVIIKKO:
*Makroviikot
*P*skarteluhaaste
TORSTAI:
PERJANTAI:
*Vilin haaste
*YyKaaKooNee-kuvaa
*Helmiplaneetta
LAUANTAI:
SUNNUNTAI:
*Värikollaasit
JOKA TOINEN VIIKKO:
*Villakeijun kortteiluhaaste
*Leimailutaivas
*Askartelufoorumi
KERRAN KUUSSA:
*Arkkikaupan haaste
*Kotilaiskan "roska"vaihto & haaste
*Leilan haasteet
*Vilin kuukauden kirja ilmestyy
*Sinellin haaste
*Touhukas
MUITA:
*Sumatiketopela
Buzzadorlaskuri
");